En uskaltanut kirjotella blogiin mun uudesta sutturasta mitään tatskalääh-postauksia, koska tää on ollut melkoinen prosessi. Oon käynyt kerran kolkuttelee oven takana, kun tatskaaja oli kipeenä himassa yrjöömässä ja kaks mulle varattua aikaa peruuntui, kun mun lähettämä referenssikirje hukkaantui postissa. Sovin lopulta Jerpun kanssa, että se kipasee viemässä mun kirjeen postiluukusta sisään jollain Helsingin reissullansa ja nyt se meni perille ja Leena pääsi piirtelee mun aivotuksia paperille.
Kolmas tatsahuti koettiin siinä kohtaa, kun päätettiin Tomin ja Tuulin kanssa täräyttää ex tempore autolla Turkuun, kun siellä tehtiin Tesyn (Turun eläinsuojeluyhdistys mä oletan) tukitatuointeja walk-in-meiningillä. Suttaushipat alkoi klo 12 ja me oltiin paikalla 12:15 ja saatiin kuulla, että niillä on jo 40 henkeä jonossa ja enempää ei oteta.
Olin Turku-epäonnen jälkeen suht hyvällä fiiliksellä, koska kolmas kerta toden sanoo & mitä näitä latteuksia nyt on ja siispä mun neljäs yritys saada uutta leimaa on onnistuttava. Ehdin kuitenkin nähdä unia, että sain soiton, ettei Leena päässytkään piirtelemään muhun kukkasia, koska se oli lumimyrskyn vuoksi Lahdessa jumissa. Kun eilen aamulla sain viestin kuuden jälkeen, että siirretään aamukymmenen aika kello yhteentoista, mä vaan riemuitsin, että jes, tänään se tulee!
JA TULI JA MIMMONEN!
Tää kuva on lainailtu Leenan instragramista
Tässä paniikkiräpsy itte oteltuna siitä vaiheesta, kun annettiin VEREN VALUA. Vähän tihkuu tässä enää, jossain kohtaa valui pitkin käsivartta.
Viime kesäkuisen pupumurmelin jälkeen oon vannonut, et parannan leimani pitämällä kelmua kolmisen päivää, eikä mitään turhia rasvailuita jaksa kikkailla ja sitä rupisäätöä. Reiden kohdalla tää olikin suhteellisen iisi ja mukava homma, mutta viime yönä heräsin ekan kerran klo 2:33 valmiina nousemaan ylös, vaikkei kello oo vielä soinut, mut en ois jaksanut enää yrittää nukkua kiskoen ja nykien kelmua paikalleen. En ihan vielä siinä kohtaa kuitenkaan noussut..
Mut vaikka kelmu kinnaa kyynärtaipeen paikkeilta ärsyttäen ihoa raivokkaan punaiseksi, niin yritän silti sinnitellä, koska paraneminen ilman rupea on vaan niin siistiä!
Että ei uusista sutuista pääse heti nauttimaan, lähellekään. Ihana esitellä kudosnesteessä lilluvaa kelmukasaa, kun jengi innoissaan kyselee, et no MIMMONEN TULI. Eilen illalla ihailin ruskean lillun peittämää kukkakalloani sohvalla ja pyyhin kelmun väleistä tirskuvaa töhnää paperilla. Koko käsivarsi on myös puolta paksumpi kun toinen ja ihan kuuma!
Sit päädyin tänään tilaamaan myös uuden luurin, koska oon ihan intoo piukassa. Jossain vaiheessa, ehkä kesäkuussa mulle saapuu siis tällainen:
Samsung Galaxy S6 Edge Green Emerald 128GB
Laittaisin tähän sen sydänsilmähymiön, jos vaan voisin, mut mennään sit tekstipohjasella <3 <3
Mä vahtasin maaliskuussa Samsungin web launchia, jossa tää esiteltiin ja ekat kymmenen minsaa olin silleen NJÄÄ taas samanlainen tylsä uutuuspuhelin, mut oishan toi aika hauska silti omistaa. Reilu kuukausi sitten pääsin näkemään livenä ja VOI JUKRA. Maailman siistein puhelin! Kun tuon saan, en tee enää mitään muuta, kun hipsutan luurini kaarevaa näyttöä ja välillä hihkun ääneen onnesta.
Kesäkuussa tää materialisti hehkuu ehkä jopa pimeessä autuudessaan: uusi Tempur-sänky ja uusi mahdottoman älykäs puhelin. Kyllä sitten kelpaa. Seuraavaks voisin lisätä materialistista onneani ostelemalla LPR HC-festin liput, koska meijän pojat <3 ja Flow-festareille sunnuntailipun, koska Florence + The Machine <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!