sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Helmiä sioille eli nyypät baletissa

Eilen oli jännittävä päivä, sillä meidän Ompeluseuran iltapäiväteekerho kokoontui isolla kirkolla baletin merkeissä. Ohjelmassa oli perjantaina 24.4. ensi-illassa ollut Kesäyön Unelma. Ajatus lähti siitä, että täytyyhän sinne päästä ja kun meijän vaimot eivät hiffanneet hyödyntää tätä timanttista treffi-ideaa, niin mentiin sitten itse tyttöporukalla. 


Oon kerta kaikkisesti maailman paskin kuvissa pönöttäjä, mutta halusin kerrankin ikuistaa, kun sitä kerta oltiin aivan asiallisen näköisenä rientämässä korkeakulttuurillisiin rientoihin.
Koska olen tyttö, lähettelin tietenkin Salhalle näitä kuviani ja sain kommenttia, et mun pitäis alkaa muotibloggaajaksi. Tän kommentin ehkä kirvoitti se tosiasia, että asuni on upeista designtuotteista koostettu: Mekko on kesällä 2011 ostettu Tuurista, jostain keskivesan vaatekaupan superhyperalesta ja maksoi muistikuvieni mukaan 5e. Kiilakorkokengät on Singaporesta, mutta ne on kummiskin ihan landespedenä merkkiä Crocs ja käsveska, jota en ollut poseerausvaiheessa vielä yhdistänyt asuuni, on lehden tilaajalahja. Niin ja sukkikset, ne on vaimo mulle tuonut tuliaisena joltain keikkareisulta, huoltoasemaostos siis!

Baletissa ei saanut kuvailla, mikä oli sääli, sillä olisin ihan hiukan halunnut kuvata niitä pyöriviä ihmisiä ehdottomasti instagramiin, vaikka etäisyys lavalle oli jäätävä ja pikku-ukkelit olisi vaan hypellyt ees sun taas jossain kaukana poissa. Hienointa oli, kyllä se kun kaksi riuskaa miesballerinaa kannatteli neitokaista kainaloista ja neitokainen juoksi ilmassa hidastettua juoksua. Hetken verran balettitunneilla itsekin aikuisiällä hikoilleena voin vaan osoittaa perustavalaatuista ihailuani kaikkea sitä näennäistä vaivattomuutta ja keveyttä kohtaan. Ei ole keveää eikä vaivatonta muuten hommaa yhtään.

Olisin halunnut aivoihini nauhurin näytösten ajaksi, sillä kun istuu hiljaa pimeässä katsoen jotain noinkin nykyaikana mukamas korutonta ja simppeliä viihdettä, pyrkii mieleen mitä omituisempia ajatuksia. Ehdin muun muassa miettiä painovoimaa fysiikan ilmiönä, kuinkahan paljon ihmisiä tuossa showssa onkaan mukana kaiken kaikkiaan, olisikohan hienoa olla lavastaja, miksi tuo vieressä istuva noin 35-vuotias mies on tullut yksin balettiin ja noin arkisesti pukeutuneena ja vielä pureskelemaan kynsiään, kuinka on varmaan hirveää, jos on tärkeä näytös juuri kun on menkat ja minkälaisia alushousuja miestanssijat mahtaa käyttää?

Baletin jälkeen hytistiin pihalla ja töpöteltiin korkkareista varpaat kipeinä ensimmäiseen ravintolaan, johon mahduttiin sisälle. Yritettiin ensin mennä tapaksille, muttei sinne mahtunut, niin päädyimme siitä sitten Dennisiin. Hyvän sapuskan äärellä ja loistavassa seurassa hihiteltiin tovi ja seurueemme joi kokonaista yhden pullooluen ja yhden lasin viiniä.  Aina ei tartte olla kännissä.

Summa summarum, jos asuisin lähempänä ja olisin kroisos, ostaisin kausarin balettiin, sukkahousuissa istuskelu sattuu mahaan ja korkokengät on saatanasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!