Aivan kaamee himotus - Pakollinen jumppa-innostusta sivuava syysbloggaus

Se on syksy nyt sitten, mikä meinaa tietysti rutiiniin palaamista, mikä meinaa koko kesän alkuvuoden uinuneen liikuntainnon heräämistä, mikä luonnollisesti taas meinaa sitä, että uusia jumpparytkyjä ja -romuja on saatava!

Aloitetaan vaikka himotuksesta kalleimmasta! Mä haluan uudet juoksulenkkarit. Mähän en oikeestaan ehkä tarvitse, mun vanhat ei oo kovin vanhat, eikä varsinkaan kovin paljoa käytetyt, mut HNGH, mutku MUTKU mä haluun.

Tilitilannetta tarkasteltuani tulin lopputulokseen, että mun ei todellakaan pitäis haluu!

Mut kuin hienot! Livenä vieläkin hienommat - sillä oonhan mä käynyt noita jo Stadiumissa testailemassa. Jätin ne kuitenkin kauppaan, koska oltiin poikien kanssa Lepra-matkalla käymässä Orimattilassa jossain Suomen suurimmassa outletissa, missä oli jalassa paljon ihanamman tuntuset juoksulenkkarit. Sieltä ois saanut ovh 180e lenkkarit 69 eurolla, testasin niitä jalkaan ja ihastuin täysiä! Ainoo vaan, että se koko oli joko puoli numeroa liian pieni tai sit pari-kolme numeroa liian suuri. Unohdinkin ne kengiksi muodostuneet unelmat siihen asti, kun kävin Salhalla ja sillä mokomalla oli sellaset! Nää ihme kalossit on siis On-merkkiset, jota kuinkin tätä näköö:

Ihanimman ihaninta noissa oli sen muutaman minuutin testauksen perusteella tuo pohja. Kun niillä astuu, niin tuntuu, että pingaa takasin ilmaan! Musta tuntuu, että noilla juoksis ihan ittestään! Eiks niin Salha? Huonona puolena tässä se, että noita ei meidän kyliltä saa mistään, kuulemma isoimmissa Intersporteissa voisi olla ja Kampin 4runnersissa. Jää haavelokeroon, toistaiseksi!

Tilasin viime viikolla interwebsistä Natankin hehkuttaman vyölaukun! Vielä en oo päässyt testaamaan tositoimissa, mut ajatus möi itsensä läpi sillä, että jos sinne mahtuu kerrostalon kokoinen puhelin eli Note ja se ei läiski mua ruumiinosiin lönkötellessäni pitkin turuja ja toreja, niin se on pakko saada. Pitihän se testata kotioloissa yöpuvussa, mahtui ja ei läiski! Torstaina tai perjantaina kipasen jonkun pikkulenkin viimistään, mut saatan ottaa tän myös huomenna töihin, koska oon miedosti ilmaistuna innostunut hönö.

Sit tietty jumppavaatteet oh ah! Ostinkin jo uuden Puman topin ja Röntsän housut jooga- ja tatskan aiheuttamat pitkät säärikarvat mielessäin.
Ekaks noi pökät!

Internetissä väitetään, että nämä olis caprit, mut täyttä paskapuhetta! Ihan melkein täyspitkät on, ainakin tällaisella pitkänhuiskealla, sorjalla ja ihanalla nuorella neidolla niin kuin meikä. Köyhdyin näistä joku kolmisenkymppiä, mikä vähän mietitytti, mutta toisaalta, hyviä jumppahousuja löytyy harvoin! Oli mukava ohkasta ja kivaa matskua, testasinkin jo zumbassa, aivan jepa!

Sit jumppapaita jee! Se oli ihan törkyhyvä! Paidan materiaali on tuollanen ohuen ohut tekninen kangas ja mikä parasta - ei vilku tissit, eikä paljoa edes urheilurintsikat! Paita maksoi 25 euroa. Vähän kirpas, kun olen normaalisti tällainen kybän jumppapaita kelpaa-tyyppi, mut oli hyvä ostos! Uusissa geareissa on vaan niin paljon kivempi jumpata! Mut oon helvetin nolo, enkä ole yhtään sitä kansaa, jonka mielestä ylä- ja alaosa on oltava samaa merkkiä, aivan turhanpäiväistä pröystäilyä semmonen.

Ja voi että, kuinka ihanaa voi jumppaaminen taas olla! Ohjaaja oli maailman ihanin tapaus. On kyllä valtava merkitys sillä edessä heiluvan tyypin energialla ja persoonalla siihen oman riehumisen mielekkyyteen. Tyyppi oli pyydetty tuuramaan hätäsesti tänään, oli ollut ensin kahdeksan tuntia töissä, vetänyt jossain yhden BodyCombatin ja sit tukka putkella meitin eteen hetkuttaa. Pakko ihailla!
 
Huomenna circuitiin, jee!