maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sormushommat + Helsinki Ink + Internet-ostelut = viime ajat

Me mentiin naikkariin salaa kaikilta 14.2. ja  ollaan siis oltu naituja jo kivasti kuukauden, puolentoista verran. Saatiin meiän sormukset siis 1kk päivänä ja päätettiin tulla siinä sitten hääkaapista ulos. Isä hiffas koko jutun juonen, kun se katto meidän auton rekkarin tekstarihaulla ja hokas sieltä, että meikällä on nykyään vaimon sukunimi ja tämä kaikki tapahtui siis noin varttia ennen kun oltiin lähettämässä vaimon kanssa meidän vanhemmille kuvaviestinä ilmotus, että naituja ollaan.. Mikä ajoitus!
Tässä kuvia sormuksista:
Vaimolla isänsä sormus ja meikäläisellä väärinpäin palladiumkihla ja uus dimangi.
Ai niin, speksit: Kotimaista duunia, 585-punakultaa, 14 BR-hiottua timanttia, jotka oli ehkä yhteensä 0,10 ct. Ei mitään liian blingiä. Voi olla, että muistin kaiken väärin, enkä voi ees tsekata, kun aitoustodistus on vaimon hoteissa, kun mä alle päivän säilytyksen jälkeen luulin jo hukanneeni sen..
Mun vanhemmat heti seuraavana päivänä säntäsi kahden ruusunipun kanssa kylään. Onneks on kukkakurssit käytynä, niin sain taiteiltua siitä itte näpäkän ja viikon ajan säilyneen ruusukimpun.
Oli tosi hauskaa olla salaa naimisissa ja myhäillä vaan. Onneks töissä piti kummiskin asiasta kertoo, niin sai jollekin hihkua ja hössöttää, mutta oli tiukka paikka olla pölöttämättä kavereille ja äidille. Toisaalta on tosi hauskaa olla ulkona hääkaapista, kun kaikki vaan onnittelee mukaan lukien isännöitsijä ja meidän käytävän siivoja ^__^

Meneeks muillakin aina sekaisin HelsINK-televisio-ohjelma ja siitä tuttu tatuointistudio ja Helsinki Ink - vuosittainen ja varmaan Suomen suurin tatuointitapahtuma?
Mulla on ainakin mennyt sujuvasti ihan siitä ekasta Salhalle osoitetusta kyssäristä aiheeseen liittyen, joka oli jotain tyyliin kai me mennään? ja joka toisessa lauseessa käytetty ekaa termiä ja sit tota tokaa.. No enihuu, siellä oltiin, oikeen blogimiitti taas har har..
Suttujahan sinne menttin ottelee ja niitähän tuli: Tuulille kissa, Oskulle pantteri, Jukalle Anatomisesti epäkorrekti mörkö, joka syö miestä (kirjaimellisesti), Tomille joku erikoiskallo (mua vaan naurattaa, kun mä katon tota kuvaa :'), Salhalle merihevonen ja meikälle kala.
Hannan, Tomin ja meikäläisen duunas jenkit. Tomi ja mä oltiin tällä jäbällä ja Salha saman messukipsan toisella jantterilla.
Salha ei ihan hirveesti nauttinut olostaan, kun meikä lähinnä virnuili vieressä. Toisaalta mä en siis yhtään ihmettele, koska tyyppi joutu istuu viritelmänä mutkalla kinttu jenkkijäbän sylissä samalla kun tatuoidaan nilkkaan -hyi v**tu-, samalla kun meikä ite kärsii kipuu vain käsivarressa miettien, että jos kaikki tatuoiminen ois näin iisii kun hyvät puolet käsivarsista, niin mä oisin jo niin täynnä suttua ja siitä vois suorastaan nauttia.
Tää Tomin kyynärtaipeen kaveri on eeppinen! Jotenniin melkosen creepy, mut toisaalta tosi pirtsakka ja iloinen. Kelaa, jos vaikka näkis unta, missä kaikilla ihmisillä ois tää naama!
Mun jenkkisilli! Ei oo oikeesti yhtään helppoo kuvata itteensä yhdellä kädellä kännykällä, jossa ei oo kameranappulaa, varsinkaan käsivarren ulkosyrjän ollessa kuvaamisen kohteena. Mulla on noita ekan kaltaisia kuvia pilvipalvelut pullollaan..
Oli melkosen veikeetä, kun Greg rupes paketoimaan tosi pikaseen valmistunutta sateenkaarisilliä, niin se heitti siihen päälle sellasia toiselta puolelta muovisia lappuja ja sitten kelmua päälle. Ei yhtään saanut kurkittua, mitä sitä on tullut sekoiltua ja valikoitua ihoansa koristamaan, piti ihan kotiin asti jännittää. Ilmeisesti rapakon takana on varsin erilainen toi kulttuuri näissä hommissa.. Mut mä pidän mun sillistä tosi paljon! Koitin kysellä kaveripiirini kala-asiantuntija-Sannilta, että mikä fisu tää vois olla, mut hän ilmoitti, ettei kuulu trooppiset kalat repertuaariin ja sovittiin Whatsappin Rennossa äijäryhmässä, et tää on treenattu trooppinen pallokala.

Tänään oli muuten maanantaivapaa!
Kulutin se maalaten vielä kesken keskeneräisiä proggiksia ja -asioita. Oli pakko ikuistaa, kun värit oli niin nätit yhdessä vaiheessa ja sit kun käytetty kanvas vaihtui Lidlin maalauspohjista vähän pienempään ja kalliimpaan..

Vanha kunnon rapatessa roiskuu! Ei kai se paljoa haittaa, jos on ÄPu aivan maalissa..
Sit otsikkoon takas: tilailin tossa viime viikolla internetistä vähän kynsilakkoja.
Löytyi nettikauppa, joka myy ulkomailla hyvin edustettua budjettimerkkiä Essenceä suomitoimituksilla, niin meikäläinen hyppäs ilmaan innoissaan ja täyttelin vähän ostoskoria ja pistin vaimon paypalin laulelee. Jos on muita laadukkaiden halpiskynsilakkojen ystäviä linjoilla, niin tästä löytyy, vain pienesti on osattava saksaa siellä.
Tällanen läjä! Geelilakkaussetti, 4 värilakkaa, yks pimeessä hohtava (!) päällyslakka, jotain glitteriä, jonka olin jo unohtanut, geelirajausväri ja tuuhentava ripsipuuteri, jota piti heti testaa = alle 30€. Kerroin siit heti Salhalle chatissa:
Tuote vaikuttaa oikeesti joltain tyyliin pumpulilappujen tms. sivutuotteena syntyvältä nöyhdältä ja sitä mä sudin silmiini tuuheiden ripsien toivossa, vaikka ohjeissa luki, ettei tää kama soveltuis piilareiden käyttäjille. Ei myöskään toheloille nimim. "Aaaaaatshiuhh" ja "Tää pulveri ei kuulu nokkaan"
Piti sit heti lakkaa kynnet edellisen kuvan ylimmällä kolmella lakalla. Mahdoton kuvattava oli nämä, ei hyvät hyssykät, miten paskoja kuvia taas. Nää on oikeesti tosi hienot ja ylelliset ja blingit ja wau. 

perjantai 28. helmikuuta 2014

Yllärisutturat



Koska täytyyhän ihmisellä olla jossain kohtaa kroppaansa sontsa ja apupyöräsammakko!
Onneks sunnuntaina on jalkapäivä salilla!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hääpiiiiuffff

Oltiin eilen tsekkailee häähumumestaa, se oli hyvä ja kiva, jee!
Jotenkin siitä sai luvan alkaa sekoilee kunnolla tätä hommaa, musta alkaa tuntumaan (vai alkaa tuntua).

Aamulla päätin mennä vähän Tiimarin loppuunmyyntiin käväsemään, ihan vähän vain, eikä ollut ees eka kerta. Oon pari päivää tutkaillut netistä silkkipaperin hintoja, vertaillut värivaihtoehtoja, miettinyt yhdistelmiä ja halvimpia mahdollisia toimituskuluvaihtoehtoja suhteessa näihin värikomboihin. Voin kertoo, ettei oo hauskaa tällanen arkimatematiikka, menee aivot aivan rikki tällaisesta.
Mut eihän siel konkurssi-Tiimarissa mitään silkkipaperei ollut enää, joku oli jo kaiken hamstrannut, mutten sentään poistunut tyhjin käsin. Hiplasin about joka tavaran, mietin, voisiko sillä oli roolia meidän häissä ja ostelin sen mukaan. Nää tarttu mukaan:
Nauhaa tarttee olla! Näillä on tärkee virka tässä hommassa:
En oo tosta matskusta viel ihan varma, et rusetoidaanko kartonkisena vai kankaisena vai miten. 
Ostin Tiimarista myös tällasen muistikirjan, johon voi leikkaa-liimaa-askarrella kaikkea aiheeseen liittyvää, kuinka hauskaa!
Sit oon mietiskellyt, millä lailla tuohon tilaan saisi sijoitettua optimaalisimmin pöytiä ja tuoleja ja kuinka paljon niitä tarvitaan ja mihin me istutaan ja äh. Tein pohjan kuulakärkikynällä ja pöytiä piirtelen sit lyijärillä.
Duunasin töissä harjotuspompomin puhelinluettelon sivuista. Vähän ruttana, mut kyl se täst.
Ohjeet on kirjattu ylös mun vihkoon tietty ja löytyy ne myös tosta alalaidan internetosoitteesta vähän tolkullisemmassa muodossa.

Mut sit pyörittelin silkkipapereiden hintoja ja värejä ja toimitusmaksuja ja öääh ja päädyin tilaa puolivalmiina nää pompomit ebaysta. Käyn ehkä ostamassa vielä Clasulta likasen valkosta maitokahvin väristä silkkipaperia, jota saa 150 arkkii 6,99e hintaan ja teen siitä isompia pampuloita näiden värikkäiden sekaan, taikka sitten sanomalehdestä/puhelinluettelosta teen melkeen valkoisia. Tai sitten en tee mitään. Meinasin myös tilata 100 ilmapalloa, kunnes huomasin, et ne on kooltaan viisituumaisia, eli tosi snadeja ja sit mun aivot meni puhki, kun koitin miettiä, paljon ilmapalloja tarvii ja sit oltiinkin jo tässä keskustelussa Salhan kans:

Niin et nyt mä kelasin vaan mennä nukkumaan, sopisko? 

Tän päivän laulu ainakin noin henkisellä tasolla: Marry me DING DONG Krista Siegfrids

edit: tägätty yleisön pyynnöstä myös vouhotukseen

maanantai 3. helmikuuta 2014

Yksisarvisrakkaus

Eilen oli sitten se päivä, kun kauan haaveiltu yksisarvinen nakuteltiin nahkaan. Sehän oli Lena Furbergin piirtämä yksisarvistatska, jonka näin junassa jonkun tyttelin käsivarressa B&W:na ja päätin että enköhän minä ole valmis ekaan omaan tatskaani. Hevosaiheessa on vaan ollu se ongelma, etten oo uskaltanu antaa kenenkää tehä sitä, ku oon pelänny ettei siitä tuu just sellanen ku haluisin. Ku on ite piirrelly heppoja jostai viisvuotiaasta asti nii ei ihan helposti luota muitten näkemyksiin.

Mulle jo tutummat tatskaajatyypit tuntu olevan varattuja jonneki syksyyn asti, ja mä kun oon vähän lyhytpinnasempi kaveri niin päädyin varaan ajan Kajaste Artiin. Paikasta enemmän voitte lukea tyyppien nettisivuilta, mutta täytyy sanoa ettei koko päivän kestänyttä projektia täytyny kauheesti jännittää kun tyypit oli niin rentoja ja kivoja. Jari tekee pääasiassa vaan kustomeita, ja kyllä kannatti luottaa tän tyypin taitoihin.


Alkuootteluiksi Maria toi mulle teetä ja kuskas mulle välillä lehtiä luettavaksi. Vietin studiolla aikaa yhteensä seittemän tuntia, joten ajanviete tuli tarpeeseen.


Väriskaalasta mä olin sanonu Jarille vaan että "jotain värikästä ja mystistä".


Stensilit ihoon ja menoks! Pohjana oli siis Lena Furbergin piirros, mutta Jari sai vapaat kädet tehä siitä omantyylisensä. Toi sarvi tuli lopulta ulottuun tonne kainaloläskeihin ja sattu ihan v*tusti. Muutenki vikat tunnit irvistelin kyl aika reilusti. Hyi.


Lopputuloksena teinipeiliselfie instagram-suodattimella. Parempaa ei oo nyt tarjolla, kun enhän mä malta oottaa blogaamista siihen asti että sais hyvät kuvat otettua, toivottavasti joskus myöhemmin saadaan sellasiaki. Mutta eiks oo IHANA?!!! <3 <3 <3

Tänäänki on muuten suuri päivä, oon menossa tekee kauppakirjoja elämäni ekasta omasta asunnosta. Tällaista kaikkea se ikäkriisi saa aikaan.

Pus!

maanantai 27. tammikuuta 2014

No ne kengät *kirkumista*

APUA

Mä en osaa päättää!

Lupaan kuunnella mielipiteitä, mutta tarvittaessa en välitä niistä yhtään.

Yhtään hyi hitto miten karseet-kommenttei ei tartte :D

Tuomio muista sanallisessa muodossa seuraa alla: 
(en jaksa kuvaa enää muita tähän hätään, kello on 22:52, mulla on huomenna aamuvuoro, aamupalaa ei oo tehty valmiiksi, enkä oo ehtinyt vielä edes suihkuun, kuvailuhommissa tuli hiki ja Satuhäätkin on kesken)

Avaruusunicornit - hullun korkeat korot, oon tyyliin vaimoa pidempi, ainakin melkein. Mä kuolisin omissa häissäni siis ennen kun Jarno ois saapunut paikalle, joten nounou, ne lähtee kyllä takas.

Mummolan ruusut - Ihanat, mut liian suuret. Arvon vielä, josko jaksaisi palauttaa ja pyytää pienempinä, kun olen saanut tänne kotiini näitä ihmettelemään jonkun kanssahenkilön, joka ei ole vaimo.

Homokuninkaan kengät eli Fairies in the Jar - pidin myös näistä, mutta jotenkin ne oli liian HILLITYT. Mulla on aivoissa joku kohta, mikä normaaliaivoissa on ja joka kieltää yhdistämästä liikaa kuoseja. Vielä bubbling under! Kanssahenkilöä kaivataan, kommenttilootassa saa ilmoittautua. Ai niin, korot tuntui liian korkeilta, sekin oli.

Päivämääräks taisi valikoitua muuten 30.8.2014 IIK. Siihen asti aikaa opetella kävelemään uusilla kengillä.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vuoden eka TATSKALÄÄH

Kelatkaa, nyt on jo tammikuun loppupuoli eikä meidän blogissa oo yhtään tatskalääh-postausta? Viime vuosihan tunnetaan meidän parissa Kivun vuotena 2013, Kakea tatuoitiin keskimäärin 42 päivän välein, mua kahen kuukauden välein. Ja tänään voin kertoo, että mun eka aika vuodelle 2014 on varattu! Kävin tänään suunnittelureissulla Kajaste Artilla ja sain ajan jo ens viikon sunnuntaille! Miten tän tärinän saa lakkaamaan??

Kuva tulee vasempaan olkavarteen. Mulla on oma teema, että musta tatuoidaan vaan vasenta puolta, en edes tiiä miks mutta näin on päätetty.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Nää tulee kaikki alkaa HÄÄjotain, oon jo nyt tosi pahoillani HÄHÄ EN EES OO: HÄÄkenkiä

Lauantai-iltana mun vaimo lähti viettää rokkitähtielämää Hyvinkäälle, kun siellä on keikka. Jäin sit kotiin istuu peiton alle, nakertaa riisikakkuu, hörppii mehukeittoo ja kuuntelee Lana Del Reytä ja Veronica Maggioo. Saatoin myös ihan vähän hihkutella Tuulin kans hääpukuja ja Salhaa kans riivasin aihepiirillä. 

Kysyin Salhalta, et moneen kenkäpariin saan luvan, jos vähän pistäisin tilaillen sovitushommia varten. Viidet kuulemma on käypä määrä, kertoi neiti-en-ees-tiedä-kuinka-monet-silmälasit-se-on-ostamassa <3, joten härifrån tvättas:
Jos säki tarttet korkkarit, joissa on avaruus, timantteja ja unicorn KLIK

"jessys mitä mummokenkiä" sanoi Salha, kun ihkuttelin Irregular Choiceja

Näiden nimi on FAIRIES IN THE JAR! Voiko olla hääkengemmät!

Näkisin nää siniset kaunokaiset ehkä realistisimpina vaihtoehtoina, koska korko olis vielä jossain määrin tolkullinen lähes korkkarineitsyelle.

Näitä kukkamummoja en voinut vastustaa, voi kattokaa niitä!

Mä tiiän, et Puppe vihaat näit kaikkia, eiks ni, kerro heti!