Yksisarvisrakkaus

Eilen oli sitten se päivä, kun kauan haaveiltu yksisarvinen nakuteltiin nahkaan. Sehän oli Lena Furbergin piirtämä yksisarvistatska, jonka näin junassa jonkun tyttelin käsivarressa B&W:na ja päätin että enköhän minä ole valmis ekaan omaan tatskaani. Hevosaiheessa on vaan ollu se ongelma, etten oo uskaltanu antaa kenenkää tehä sitä, ku oon pelänny ettei siitä tuu just sellanen ku haluisin. Ku on ite piirrelly heppoja jostai viisvuotiaasta asti nii ei ihan helposti luota muitten näkemyksiin.

Mulle jo tutummat tatskaajatyypit tuntu olevan varattuja jonneki syksyyn asti, ja mä kun oon vähän lyhytpinnasempi kaveri niin päädyin varaan ajan Kajaste Artiin. Paikasta enemmän voitte lukea tyyppien nettisivuilta, mutta täytyy sanoa ettei koko päivän kestänyttä projektia täytyny kauheesti jännittää kun tyypit oli niin rentoja ja kivoja. Jari tekee pääasiassa vaan kustomeita, ja kyllä kannatti luottaa tän tyypin taitoihin.

Alkuootteluiksi Maria toi mulle teetä ja kuskas mulle välillä lehtiä luettavaksi. Vietin studiolla aikaa yhteensä seittemän tuntia, joten ajanviete tuli tarpeeseen.

Väriskaalasta mä olin sanonu Jarille vaan että "jotain värikästä ja mystistä".

Stensilit ihoon ja menoks! Pohjana oli siis Lena Furbergin piirros, mutta Jari sai vapaat kädet tehä siitä omantyylisensä. Toi sarvi tuli lopulta ulottuun tonne kainaloläskeihin ja sattu ihan v*tusti. Muutenki vikat tunnit irvistelin kyl aika reilusti. Hyi.

Lopputuloksena teinipeiliselfie instagram-suodattimella. Parempaa ei oo nyt tarjolla, kun enhän mä malta oottaa blogaamista siihen asti että sais hyvät kuvat otettua, toivottavasti joskus myöhemmin saadaan sellasiaki. Mutta eiks oo IHANA?!!! <3 <3 <3

Tänäänki on muuten suuri päivä, oon menossa tekee kauppakirjoja elämäni ekasta omasta asunnosta. Tällaista kaikkea se ikäkriisi saa aikaan.

Pus!