Jäniin eka ELL-käynti

Nyt on riittänyt jännää kyllä yhden kanin tarpeiksi viime aikoina, eikä se taida heti edes loppua. Koska Ristosta tuli joku hiton pissapate, päädyttiin menemään eläinlääkärille varmistamaan, ettei oo mitään kipeilyjä jäniksessä tai jos on kyse vaan mielenosoitusmerkkailupissailusta, niin josko jäniin voisi vielä leikata, vaikka vanhus onkin.

Aloitin jännäämisen jo siinä kohtaa, kun piti soittaa eläinlääkärille, mutta selviydyin siitä hengissä. Epäilen, että tää asioiden puhelimessa hoitamisen hankaluus on muuten yks oire mun lievästä autismista, jonka olen itse itselleni internet-diagnosoinut. Saatiin aika varsin nopsasti, soitin tiistaina ja tänään jo käytiin siellä. 

Eilen illalla ohjelmassa oli pupun naaman kampaamista, yleisharjausta ja kynsien leikkuu, ihan supermukavaa puuhaa jänön mielestä, voin kertoo! Sain yhdet paniikkipissat syliinikin, oh joy, mut jäniksestä tuli siisti ja nätti. Muuten ei oltais kehdattu sinne mennäkään.

Lääkärissä oli odottelemassa vuoroaan myös lehmänkokoinen ja kuumasta runsaasti kärsivä koira, joka läähätti tosi kovaa. Koiran läsnäolon ajan jänis kökötti tiukasti kuljetusboksin takaseinää vasten sykkyrällä ja heti kun koira pääsi matkaan, Risto alkoi iloisesti loikkia ja ihmettelmään boksissaan, missä ollaan ja mitä tapahtuu. Lääkärin laverilla pupu koitti kyllä kavuta mun olkapäälle suurimman osan ajasta, mutta muuten sujui hyvin. Kopeloitiin kovasti, sheivattiin mahaa ja tökittiin ultralla, varsin inhaa. 

Boksissa jännitti!

Kotiin tultiin tulikuumassa, ei-ilmastoidussa biilissä, mutta onneks jänöllä oli matkakaverinaan ei enää täysin jäinen kylmäkalle pyyhkeeseen käärittynä. Kotiin päästyään herra loikki varsin pikaseen häkkiinsä ja taloonsa kököttämään.

Muttei tässä vielä kaikki - Saadaan syöttää hälle antibioottia pari kertaa päivässä ja sen lisäksi huuhdella silmiä kerran päivässä. Risto alkaa niiiiiin vihaaman mua, jopa entistä enemmän, vaikken ajatellut sen olevan mahdollistakaan. Saa nähdä, kuinka meidän käy.