Koti 2.0

Kaikki lähti oikeastaan siitä, että kylppärin suihkunurkasta löytyi lattiamatosta reikä, mikä tarkoittaa kylppäriremonttia. Se on vielä suunnitteluasteella ja toteutus alkaa ehkä marraskuun puolella. Istuin yhden arkivapaan perjantain kotona nojatuolissani ja kaikki ahdisti. Joka puolella oli tavaraa, joka ei kuulunut mihinkään ja koti tuntui pimeältä ja sotkuiselta. Ensimmäinen askel oli se, että käännettiin sänky toisin päin makuuhuoneessa. Sen jälkeen heivattiin olohuoneessa majaa pitänyt vanha eteisen lipasto parvekkeelle. Siitä päähäni pompsahti ajatus, josko sohvapöydän viimeinkin käsittelisi, kun joitakin kymmeniä vuosia vanha lakkapinta alkoi olla tiensä päässä. Päätin, että pöydän kannesta tulee valkoinen. Noin puoli tuntia siitä olin jo hakenut kolme hiomakonetta lainaan, mutta koska kello oli 20:15 arki-iltana, kokeilin hiomista vain ihan vähän ja päätin jatkaa seuraavana päivänä. 

Työpäivän pakerrettuani lähdin maalikauppaan ja kotiin surraamaan yhdellä kolmesta koneesta hetkeksi ja suti heilumaan. Pöydästä tuli hieno mutta hyvä. Vaimon työpiste on ollut liian suuri ja sekamelska mun mielestä jo pitkään, eikä vaimokaan siitä tykännyt. Siinä sitten aateltiin, että jos vaan kokeillaan rakennella olemassa olevista Lundioista sopevamman mallinen, kun ei kaupoistakaan löytynyt oikean näköstä työpistettä tietokonepeleille, kahdelle vinyylisoittimelle ja kolvaamiselle. Purettiin parvekkeelta vanha Lundia-hylly palasiksi, otettiin siitä osia työpistettä varten ja ladottiin pöydän päälle hylly, niin sai laajennettua rakennelmaa välillä ylöspäin. Säilytystilaa jäi uupumaan ja rakennelma oli hutera, koska tukiristikkoja oli vaan yksi, joten pamautettiin eilen Ikea-ostoksille tuon neljän euron tukiristikon vuoksi. Ikea-reissulle tyypilliseen tapaan jotain muutakin tarttui mukaan, ostettiin yksi lipasto työpöydän alle, pari laatikostoa jo ennestään olevaan hyllykköön ja päätettiin vaihtaa makkarin ja olkkarin hyllyköt päittäin. Eilen puuskutettiin menemään koko päivä ja tänään vielä päälle ylimääräinen roina kellariin ja kellarista ylimääräinen romu roskiin ja uffille ja sinne sun tänne. 

MUTTA NYT ON HYVÄ.

Tekee vaan mieli istua sohvalla ja huokailla, kuinka julmetun paljon parempi tämä koti nyt on.

Mun hoodit

 Me asutaan ehkä yhdessä ulkoapäin rumimmista taloista näillä kulmilla. Eipä Lohja kyllä muutoinkaan kauneudellaan mitään palkintoja ole tainnut keräillä, mutta kuinka viehättäviä on 70-luvun elementtikerrostalot? Ei ne ole.

Mut ehdoton etu meiän kodin ympäristössä on maisemat. Alempi kuva on meidän etupihalta ja ylempi on kodin yläpuolella olevalta harjulta. Ennen etupihan näkymää pilasi ryteikkömäisesti kasvavat puut, mutta sitten joku taho päätti siistiä ne. Oon todella iloinen siitä, meillä on järvinäköala partsilta ja makkarista ja nähdään puoli kaupunkia yhdellä silmäyksellä. Auringonlaskut näyttää vielä noin kolmesataa kertaa siistimmältä livenä. Hölisen varsinkin kesäisin jeesuspilvistä, mikä tarkoittaa siis sitä, kun pilvien takaa heijastuu valoa niin, että voi minä hetkenä hyvänsä kuvitella itsensä jeesuksen astuvan sieltä pilvein välistä esiin. Tuona kuvausiltana oli vähän sellainen viba, ainoo, että pilvien alapuolella näkyvä taivaanranta oli kirkkaan oranssi.  Talviaikaan, jos ei ole pilviä, näkyy tähtiä välillä ihan törkeen hyvin. (no näkyyhän niitä varmasti muinakin vuodenaikoina, mutta talvella on muuten luonto niin ankeessa kunnossa, että katse suuntaa ylös) Koiralenkeistä ei meinaa tulla mitään, kun vaan kuljen kaula pitkänä leuka koholla ja välillä näpytän luuria kattoakseni tähtikarttoja ja bongaillakseni uusia tuttavuuksia.

Tarinan opetus: Aina on nättii, eti se ympäriltäsi.

Sunnuntai

Sunnuntait on jotenkin ahdistavia ja masentavia päiviä. En tiedä, mitä sunnuntailla pitäisi oikeastaan tehdä. Jos sunnutaisin tekee liian kivoja juttuja, aika kuluu liian nopeasti ja on tietysti liian nopeasti maanantai. Toisaalta jos sunnuntain kuluttaa sohvan pohjaa kuluttaen ja loppumatonta tv-maratonia luukuttaen, menee sunnuntai hukkaan. Ehkä parasta onkin kuluttaa sunnuntait tekemällä asioita, joita tulisi tehdä, mutta jotka ei ole liian hauskoja.

Tänään tein juuri niin.

Katsoin aamulla ensin Docventuresin viimeisen jakson Hymyjen maa, joka oli sivumennen mainiten erinomaisen loistava aloitus sunnuntaille, miksei se toki muinakin päivinä toimisi. 

Sen jälkeen reipastuin ja totesin, et nyt on tehtävä jotain. En vielä tiennyt, mitä se olisi. Ei tehnyt mieli luopua pyjamasta ja käyttää koiraa ulkona, koska sittenhän pitäisi pukea päälle oikeat vaatteet. TV:n tallenteiden parista pois peruutellessani tv:ssä pyöri Suomen kaunein koti ja kaaoksen keskellä mua alkoi ahdistaa entisestään. 

Aattelin, että pistän hiukan pyykkiä pyörimään ja samalla siivoan kenkähyllyn. Kenkähyllyssä oli kuitenkin myös paljon muuta kuin kenkiä, muun muassa pipoja ja kaulaliinoja, jotka piti ängetä omiin laatikkoihinsa, jotka oli myös siivottava. Makkarissa pyöri villakoiria, joten oli tartuttava imuriin ja luuttuun. Loppupeleissä päädyin puunaamaan koko kämpän ja kun lattiat kerran pesee, joutuu myös ottamaan matot pois. Mattojen alta paljastui ei kyllä lainkaan yllätyksenä meidän kamalassa kunnossa olevat laminaattilattiat, jotka on täynnä naarmuja, kolhuja ja railoja. Muistin nähneeni makkarin askartelulaatikossa vahaliituja ja nappasin ne ja aloin värittelemään kolhuja piiloon. Laitoin myös kauppareisulla olevalle vaimolle viestiä, notta tuo saksanpähkinöitä, joita twitterissä suositeltiin moisille kolhuille. Kun koko kämpän tavarat oli jo levällään ympäri olohuonetta ja keittiötä päätin raahata ne eri paikoille, kun mistä ne olivat lähteneet.  Siispä meillä on uusi järjestys olohuoneessa.

Uusi järjestys on ainakin sillä lailla eri hyvä, että sohva, jossa koira monasti pötköttelee, on kämpän valoisimmalla paikalla. Siispä hänestä saa muutakin kun musta möykky-tyyppisiä kuvia.

Eilen oli Tuulin yllärikolmekymppiset, joihin pukeuduin näin. 

Siivosin myös vessan ja päätin pestä eteisen maton. Makkarin matotkin pääsi takaisin paikoilleen, koska Päivin juoksut taitaa olla menneen talven lumia. Nyt on takki ihan tyhjä ja väsynyt koko muikkeli ja tekisi mieli vaan istua ja katsoa sitä tv-maratonia, jota aamulla vältelläkseni aloitin koko rumban.

Kuinka monet Air Maxit saa ostaa?

Päädyin ostamaan Amsterdamin reissusta Niken Air Maxit. Käytiin Albert Cuyp Marketin jossakin putiikissa, jossa oli ihan mahdoton määrä eri värejä ja kuoseja. Bongasin valtavat hienot yksilöt, mutta niistä ei löytynyt oikeaa kokoa. Löysin toiset ihan melkein samanalaiset, joista ei meinannut löytyä kuin yksi oikean kokoinen kenkä. Noin kolmen vartin hakemisen jälkeen löytyi myös vasemman jalan kenkä, samassa koossa.

Vaihdoin jo toiseen nauhat, koska kengät on makuuni ehkä sittenkin hiukan liian pinkit. Vihreet nauhat ois parhaat, mutta niiden vuoksi pitäis mennä kellariin.

Päädyin sitten Niken sivuille värittämään ihan vaan huvikseen Air Maxeja omilla väreilläni. Nämä kahdet oli ekassa aallossa. Eri malliset kengät kyseessä, toiset on verkkomatskua ja toiset varmaan samanlaisempaa kun ostamani pinkit, ehkä. Vaimo antoi luvan tilata customit, joten kävi tuli persiin alle. LUPA!

 

Jatkoin kuitenkin värien pyörittelyä ja jotenkin aivot niksahti kevät-asentoon ja keltaisen ja mintunvihreän yhdistelmä alkoi viehättää ihan valtavasti. Pohjan väriä vekslailin noin 162 kertaa tämän ja hiukan harmaamman välillä, enkä oikein vieläkään tiedä, kumpi on parempi.

 Harmaammat on paremmat takaa, mutta sivusta taas vihreämmät.

 

Sitten keksin, että kannattaakin ehkä selata alea. Nyt haluan monet. KAIKKI.

 

 

Kuinka monet samanmalliset lenkkarit saa siis tilata? 

Super-Kake

Mulla on tänään vähän superolo!

Menin eilen illalla nukkumaan ajoissa, olin sängyssä jo ysin maissa  lukemassa käsittämätöntä kouluprujua ja heräsin aamulla 6:20 aivan pirteänä. Tänään Salha on tituleerannut mua google-diagnoosien tohtoriksi, minkä otin hirmuisena kunnianosoituksena ja haluaisin suurin piirtein päivittää sen CV:hen. 

Sen lisäksi päätin aamulla, ettei tänään ketuta ja jos rupee näyttämään siltä, että fiilis lipsahtaisi vitutuksen puolelle, katon vaan tätä ja paha mieli menee välittömästi pois.

Tänään söin lounaaksi herkkupunajuurilaatikkoa, joka näytti tältä:

Kyllä ruoka on kivampi syödä, jos se on aniliininpunaista! Resepti tälle löytyy täältä, joskin vaimo höysti soppaa pavuilla ja osan fetasta korvasi raejuustolla. Lämmin suositus punajuuriruoille! Aamupalaksi söin paahtoleipää, jossa oli päällä vuohenjuustolevitettä, puolikas avokado, juustoa ja tomsua ja sekin oli jotenkin mahdottoman hyvää. Välipalaksi oon massuttanut pitkin päivää pähkinöitä. Hyvä ruoka = niiiin paljon parempi mieli!

Kävin eilen ripsinaisen hoteissa luopumassa lisäräpsyttimistäni. Nyt mulla on fiilis, että näytän lähinnä kalalta tai pojalta tai poikakalalta, mutta oon silti tyytyväinen luopumispäätökseeni. On niin paljon kivempi, kun saa hinkata naamaa pesuhommissa ihan miten vaan ja voi meikata paljon iisimmin ja saa vielä sen meikin joskus irtikin naamasta. Nukkuminenkin on helpompaa, kun saa hinkata naamaa tyynyyn ihan niin rajusti, kun tahtoo. Nyt käyttelen sitten vimmatusti ripsiseerumia, jotta saisin omat normaalit räpsyni takaisin. Mut eipä näillä nysillä tuu ripsenjälkiä rilleihin!

Sain myös eilen palautettua tämän viikon keskustelutehtävän moodleen, opintopäiväkirjahommat on vielä rästissä, mutta niiden palauttaminen on vasta kurssin lopuksi, niin en oo paniikissa. Sen lisäksi sain luettua toisen matskun jo kokonaan eilen. Vaatiihan se vielä epäilemättä noin kaksitoista lukukertaa ennen kuin alan ymmärtää siitä yhtään mitään, mut hei - yks on jo alta pois!

 Ostin uuet työkengät matkamessuilta, josko nyt sit paljasjalkatossuilla jaksaisin seistä koko päivän tai edes lähes koko päivän. En tiedä, kuvittelenko, mutta mulla on jotenkin ryhdikkäämpi olo, kun näissä tossukoissa käpyttelen ympäriinsä. 

Sunnuntaina löyty kirppikseltä uus villakangastakki. Takki maksoi 8 euroa ja oli aevan mahottoman nyppyinen alunperin. Surruuttelin sitä hyvän tovin nypynpoistajalla ja sain siitä melkein kuin uuden. Me like! Takki pääsee ehkä maanantaina mun mukaan Hollannin reisulle, paiti jos ennusteiden mukaan sataa koko ajan, niin sitten joutunee ottamaan myös vettäkestävän kuoritakin.

Maanantaina säikyttelin koiraa myös ilmestymällä suihkun jälkeen kylppäristä naama valkoisena. Räpsin siitä ilahtuneena ittestäni kuvia. Koira peljästyi ja puikki häntä koipien välissä karkuun, kunnes rupesin juttelemaan sille. Sit se suostui tulemaan takaisin. Eilen muuten leikattiin koiran kynnet ja hän pyöri kun väkkärä: ei kai hieno neito halunnut luopua millään pitkäksi kasvattamistaan kynsistä. Kahden ihmisen kädet tarvittiin ja lisäksi hiukan laulua: koira rauhottui sätkimästä vasta kun laulettiin sille vaimon kanssa kuorossa laa laa lallallalaa, hyppää messiin hei, parhainta seuraa saat, smurffit on okei
Oli siinä naapureilla ihmettelemistä.

Viikkokatsaus

Meillä on ollut aika erikoinen viikko. Erikoista siitä on tehnyt pääasiassa kaksi asiaa: ensimmäiseksi, aloitin opiskelut Turun Yliopistolla avoimesti etänä, aiheena kulttuurihistorian perusopinnot (25op). Toisekseen ja ensimmäisestä johtuen, mä en ole katsonut telkkaria ennen perjantai-iltaa sekuntiakaan, koska olen vaan pakertanut kouluhommien parissa. On melkoinen täräytys alkaa opiskelemaan kymmenen vuoden tauon jälkeen (myynnin ammattitutkintoa ei lasketa, se nyt oli sellaista turhanpäiväistä läpsyttelyä) ja vielä akateemisia opintoja, jotka tuntuu olevan aivan oma maailmansa. Viime maanantaina materiaalien paljastuttua netissä tartuin heti tuumasta toimeen. Luin kahta artikkelia eli noin neljääkymmentä sivua yli kaksi tuntia, enkä ymmärtänyt asiasta mitään. Perään heti otin luovan tauon ja menin koiran kanssa ulos ja takaisin tullessani kaikeksi yllätyksekseni kykenin kertomaan lukemastani jonkinlaista referaattia vaimolle. Sittemmin olen lukenut kaikki neljä tekstiä useampaan kertaan ja oon jo melkein kartalla, myös tehtävät on tehtynä! Jee! Aloitin jo lukemaan ensi viikon kuivimman kuuloista tekstiä, aiheena konteksti ja kontekstuaalisuus, mutta se lipsahti päikkäreiden puolelle. 

Viime viikon sunnuntai oli aktiivisuuspäivä, käytiin Nummelassa kirpparoimassa ja siitä sitten kaupoilla. Löydettiin Jyskistä kenkätelineet ja ollaan päästy eroon eteisen kenkämerestä! Kenkätelineet oli vähän tylsät alunperin, joten nohevana nuorena naisena otin sudin käteen ja maalailin kenkätelineeseen raitoja. Siinä se on paikoillaan, eikä raidat liiemmin näy, mutta hyvä on.  Mulla oli mukana kiva kuvausassistentti, joka suostui käväisemään pikaisesti kuvissa, niin että parhaimmillaankin ikuistin vain pyllyn (kts ylempää kuvaa esimerkkinä tästä). 

Torstaina uskaltauduin jo jumpallekin yhä jatkuvasta viisurisärystä huolimatta! Tehtiin vain 100 askelkyykkyä, 100 sivukyykkyä, 50 ilmakyykkyä, 50 jalkojen nostoa suorin jaloin istuen ja 50 yhden jalan lantionnostoa. Mä kävelen kuin puuhevonen. Tai zombie. Piti mennä jumpalle myös lauantaina, mutta skippasin ajatuksen, koska meidän auto oli lainassa ja koska en melkein päässyt sängystä ylös. Toivottavasti huomenna on vähän iisimpi meno. 

Vaihdettiin kodinkunnostus ja -siivouspuuskassa myös sohvan päällinen, tällä kertaa sain vaimosta avun, mutta tuntuihan tuo silti yhä painilta. Meidän sohva on nyt taas vihreä ja jotenkin sopii paremmin mun pirtaan. Kaitpa mä vaan olen kotoisimmillani värioksennuksen keskellä ilman mitään tyynenharmaita tekstiilejä. Kattelin jopa netistä, että pitäisikö ostaa kolmas sohvanpäällinen, jotta olisi taas ihan uusi sohva, mutta skippasin ajatuksen hyvin nopeasti huomattuani niiden maksavan kevyesti toistasataa ja nehän oli melko rumia. 

Kodinlaittovimma on iskenyt, ei tässä voi muuta todeta. Hauskaa viikon ihmiskokeeni, eli opiskelijaelämäni, keskellä on ollut huomata se, että kun pitäisi tehdä kouluhommia tai tekee joskus jopa tekee niitä, eikä katso vain telkkaria, on huomattavasti helpompi nousta ylös ja siivota jälkensä. Meillä on siis yhä siistiä, vaikka siivottiin viime viikonloppuna! Historiallista, kerta kaikkiaan.

Perjantaina vaihdoin vapaalle ja päätin katsoa Uusi Sherlockin nauhalla olevat jaksot. Niitähän oli katsomattomia vain kahdeksan. En voi siis sanoa kokonaan olleeni katsomatta telkkaria, vaan otin kyllä viikonloppuna kiinni alkuviikon lakkoilua ja reilusti otinkin. Nyt sitten uudenkarheeta jaksoa ihan livetv:stä sivusilmällä ihmetellen. Melko pelottavaksi tuomitsisin tämän!

jvp eli jälkeen viisaudenhampaan poiston

Elämä on ollut tiistain jälkeen lähinnä hirveää. Tai no ei itse asiassa, yllättävän helpolla oon päässyt, vaikken ees mennyt vonkaamaan stydimpiä särkylääkkeitä niin kuin edellisellä kerralla. Leikkaus itsessään oli melko kammottava kokemus, tämänkertaiset rauhottavat lääkkeet kun ei tehnytkään mua täysin ajattelukyvyttömäksi zombiksi. Koko ajan lääkäri kertoi, mitä se tekee ja mä tajusin. En tykännyt siitä puolesta. Toisaalta lääkäri oli tosi rauhoitteleva ja kiva. Painoin vihreintä hymynaamaa palautekoneeseen poislähtiessäni, vaikka oikeasti olisin halunnut vaan lähinnä itkeä, mutta toisaalta mun mielestä aina pitää antaa hyvää palautetta, jollei kaikki ole mennyt ihan päin persettä, koska ne ihmiset arvostellaan sen mukaan ja uskoisin niiden pyrkivän parhaaseen. 

Jäätävän paljon pelotti, itku tuli, puudutuspiikkejä mun leukaperiin tuikattiin neljä ja lopulta vielä viides hampaaseen, mikä jälkikäteen ajateltuna ei kuulosta lainkaan järkevältä, mutta toisaalta, kaitpa tohtorisihminen saattaa sanoa mitä tahansa, jotta saa tärisevän ja parkuvan asiakkaan lopettamaan hytkymisensä.

Naama on ollut sittemmin suuremman puoleinen, ainakin paljon isompi kun muistikuvieni mukaan edellisellä kerralla. Jossain vaiheessa turvotus oli niin kohollaan, et rillit piukkas poskesta. Mulla on nyt viime tiistaista asti sellanen olo, että ne on vaihtanut mulle Mikko Kivisen toisen posken omani tilalle. Alaleuassa operointikohdan paikkeilla on jotain kovaa, mitä voi vähän hiplata ja nitkuttaa. Vaimo käski olla koskematta siihen; mä epäilen, että siellä on koteloitunut juustonaksu.

Tänään olin jo töissä. Pyjamassa sisällä rötväämiseen verrattuna ei tuo aamuinen -28 astetta pakkasta kauheasti kutsunut, mutta meninpäs. Ehdin olla töissä vajaan puoli tuntia, kun pomo jätti sormensa lasisen liukuoven väliin ja sekunneissa sen keskisormen rystynen muuttui mustaksi ja neljä kertaa kokoisekseen. Siinä menikin sitten päivä vähän poikkeuksellisissa merkeissä minimaalisella miehityksellä ja mun naamaa vaan särki. Puhuminen, hymyily ja kumartelu ei selkeästi tee hyvää paranevalle viisurimontulle. Pääsin kuitenkin lopulta pakkasen halki kotiin ja bongasin internetistä niksit, miten koiran tossut pysyy jalassa: hiuslenkeillä! Meidän koiralla on nyt siis jo kaksi töppöstä. Hän on kuin keskiaikainen ritari sinapinkeltaisessa neuleessaan ja kuparinruskeissa tossuissaan. Ritari mä sanon!

Ja niin kauheen nätti.