Me asutaan ehkä yhdessä ulkoapäin rumimmista taloista näillä kulmilla. Eipä Lohja kyllä muutoinkaan kauneudellaan mitään palkintoja ole tainnut keräillä, mutta kuinka viehättäviä on 70-luvun elementtikerrostalot? Ei ne ole.
Mut ehdoton etu meiän kodin ympäristössä on maisemat. Alempi kuva on meidän etupihalta ja ylempi on kodin yläpuolella olevalta harjulta. Ennen etupihan näkymää pilasi ryteikkömäisesti kasvavat puut, mutta sitten joku taho päätti siistiä ne. Oon todella iloinen siitä, meillä on järvinäköala partsilta ja makkarista ja nähdään puoli kaupunkia yhdellä silmäyksellä. Auringonlaskut näyttää vielä noin kolmesataa kertaa siistimmältä livenä. Hölisen varsinkin kesäisin jeesuspilvistä, mikä tarkoittaa siis sitä, kun pilvien takaa heijastuu valoa niin, että voi minä hetkenä hyvänsä kuvitella itsensä jeesuksen astuvan sieltä pilvein välistä esiin. Tuona kuvausiltana oli vähän sellainen viba, ainoo, että pilvien alapuolella näkyvä taivaanranta oli kirkkaan oranssi. Talviaikaan, jos ei ole pilviä, näkyy tähtiä välillä ihan törkeen hyvin. (no näkyyhän niitä varmasti muinakin vuodenaikoina, mutta talvella on muuten luonto niin ankeessa kunnossa, että katse suuntaa ylös) Koiralenkeistä ei meinaa tulla mitään, kun vaan kuljen kaula pitkänä leuka koholla ja välillä näpytän luuria kattoakseni tähtikarttoja ja bongaillakseni uusia tuttavuuksia.
Tarinan opetus: Aina on nättii, eti se ympäriltäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!