Salhan vuosi 2013

Kaken reipastuminen bloggauksen saralla pakotti mutki viimein toimimaan, ryhmäpaine jne.

Blogit on tällä hetkellä täynnä superihkuja kuvakollaaseja viime vuoden parhaista hetkistä. Täytyy nyt sanoo että mun viime vuosi oli niin sysipaska, että en aio laittaa siitä yhtään kuvaa.

Vuoden 2013 talvi ja kevät rimpuiltiin yhen ihmissuhdesotkun kanssa, ja kun kesällä luulin tilanteen alkavan jo tasottua niin alkoi toinen. Kevät ravattiin työterveydessä kaiken maailman tutkimuksissa mahakipujen takia, syksy taas terapiassa masennusdiagnoosilappu kourassa. Terveen papereita mulla tuskin vieläkään on, mutta kellä on.

Joten, ei tän pidempää kertausta viime vuodesta, vaan katse tulevaan ja varmaan jotain kuntosalikorttia hommaamaan. Kaikki kaverit viettää jotain helvetin tipattomia tai on keskittynyt muihin yhtä typeriin uuden vuoden lupauksiinsa (niin Kake), nii kai munkin on pakko liittyy seuraan. Kohta. Ihan kohta. Longboardini mä jo hommasin, joten varautukaa ainakin hurjiin hypetyksiin siltä saralta!

Pus!

Läskileiri

Hepskukkuu, Kake täs moi!

Vuosi 2013 kului sujuvasti itteäni tatuoidessa. Otin sääreeni ton sfääridinon ja käsivarteen Ihmemaan Lissun ja kun kesällä laskeskelin, että mua on keskimäärin tatuoitu ekasta kuvasta siihen hetkeen 42 päivän välein ja viime vuonna alkuvuodesta tahti oli varmaan vielä tiuhempi, niin jotenkin siinä jäi liikunta tosi tehokkaasti sivuun. Olin pitkään varsin säntillinen liikkuja, mut viime vuosi oli vaan nolo ja typerä. Jotenkin toi säännöllinen suttaaminen toi sen, ettei voinut muka salille lähteä ja sitten salillani rupes karsiutumaan ryhmäliikuntatunnit silleen, etten päässyt enää käymään ikinä missään ja salilla mulla ei ollut ohjelmaa ja avot - siinähän se sohvaperunan alamäki ottikin tulta alleen. Erosin siltä salilta muistaakseni toukokuussa.

Sohvalla istuessa kaikki kropan toiminta tuntui lähtevän alamäkeä, rupesin olemaan koko ajan kipeä ja heti jos jotain lenkintynkää kokeili, tuli joku polvi/lonkka/nilkka/selkä/mikäikinä kipeäksi. Loppuvuodesta lakkasi uni tulemasta: heräilin yön aikana monta monta kertaa ja saatoin istua näennäisistä 8 tunnin yöunista jopa viisi tuijottaen seinää aivan älyttömän väsyneenä ja kiukkusena, mutta nukkumaan kykenemättömänä. Voin kertoa, ettei mieli maassa ja tajuttomalla univajeella työntekokaan ollut hirveän timanttista. Loppuvuodesta uskaltauduin vaa'alle ja totesin, että paino on humpsahtanut painoindeksin mukaan juuri ja juuri ylipainoisen puolelle. Taustatietona tähän, etten oo koskaan ennen ollut ylipainoinen, joten järkytys oli sen mukanen..

Mutta onneksi, ONNEKSI, alkoi uusi vuosi, mikä saa aikaan paitsi yleistä älyttömien asioiden lupailemista, myös toivottavasti ihan varmasti pysyviä elämänmuutoksia. Kenellekään en ole lupauksia julistanut, mutta sovittiin Tuulin kanssa jo ennen joulua treffit personal trainerin kanssa, että josko tässä alettaisiin jotain hyviäkin päätöksiä elämässä tekemään ja panostamaan itteen. Näennäinen syy tälle sopimukselle vois olla se, että Tuulilla on sentään tärkeet päivämäärät päätetty ja meikälläkin sama eessä sitten määrittelemättömästi joskus ja tokihan itse kukin haluaa siinä valkoisessa koltussa näyttää jumalattoman upeelta omien tärkeitten ihmisten eessä rakkaimpansa vierellä. Ehkä vielä edellistäkin enemmän ainakin mulla kummitteli takaraivossa myös muistot siitä, kuinka paljon parempi olo ihmisellä on, kun kuntoilee tarpeeksi ja syö oikein.

Rane-treffien päivämäärä oli vasta tänään, mutta onneksi jotain niksahti päässä heti 1.1. alkaen. Pakko tähän kohtaa leijua heiaheia-statseilla vähäsen: 

Kaikkee oon koittanut hosua ja ottanut oikeen ilon irti tästä lumettomasta ja pakkasettomasta talvesta, koska lenkkikelithän on mitä mainioimmat! Lauantaina pidin lepopäivän, koska ekaksi: kehitystä ei tapahdu, jos ei ota välillä lepiä ja toisekseen etupohkeet oli niin jumissa, ettei kauheesti huvittanut lähteä kipittelemään. Yksi lepopäivä siis viikkoon sallittakoon. Samalla hiffasin, että vapaapäivinä on aikaa jumpata enempi, voi käydä lenkillä JA salilla: aamulla toista ja illalla toista, kuinka kätevää!

Nauraen kertoilin Tomille, että HeiaHeian mukaan mun tämän vuoden juoksusaldo ylitti viime vuotisen jo loppiaisen kohdalla..

Tänään oli siis ne treffit personal trainerin eli personal ranen eli ranen kanssa. Tosi kiva tyyppi, kyseli kaikenlaista ja loppupeleissä ilmoitti, että perjantai on paperityöpäivä ja saadaan meidän ohjelmat jo huomenna HURRAA! Arvoin tänään koko päivän, että ostanko salille avainkortin kuukaudeksi vai puoleksi vuodeksi ja siinä sitten tarjouksen saatuani päädyin siihen puoleen vuoteen. Sain töistä Sporttipassin käyttööni 1.1.2014 ja nyt se on sitten heti hummattu tyhjäksi. Meni myös loput 6 liikuntaseteliä ja omaa rahaa piti salikorttiin käyttää kokonaista 46 euroa, mutta nyt saa aikavälillä 5-23 jumpata ihan miten haluaa. Mun mielestä ihan kohtuullinen hinta puolen vuoden treeneistä!

Käytiin nyt vielä kerta sekoilemassa salilla ilman minkäänlaista ohjelmaa siihen haastatteluiden päälle ja ottamassa vähän tuntumaan uuteen saliin. Mulla oli ainakin tosi kivaa, lämmiteltiin juoksumatolla, ujosti testailtiin niitä vehkeitä kaikkien bodariäijien keskellä, kunnes paettiin painisaliin hetkuttamaan kahvakuulia ja testaamaan helvetin esikartanoiden välineistöä. Sovittiin vähän, että vois joka bodauskerralla yrittää käyttää tota vehjettä, josko sekin alkaisi olemaan vähän miellyttävämpää puuhaa joskus vielä.. Saa nähdä, nyt meni kaksi toistoa tosi tosi nihkeästi, polvet tottakai maassa ja perse vähän pystyssä, eikä tosissaan loppuun asti. Ekalla yrityksellä luulin, että selkä katkeaa ja lätsähdin vaan vattalleni maahan. 

Uhosin vielä ottavani löllyvät ja ankeailmeiset ennen-kuvat, mutta nyt ei jaksa. Ne olisi kyllä kätevät tohon etenemisen seuraamiseen, mutta mutta.. Pitäis mennä suihkuun ja sit vielä pukea päälle joku löllötykset paljastava trikooasu, koska nakukuvat ei ollut tää idea mun mielessäni. Suihkun jälkeen tahon vaan nukkumaan. Joten palaamisiin, mä voin ehkä jatkossa kirjottaa tänne hääsekoilujen lisäksi myös salisössötystä. Habakuvii ootellessa!

IT'S ALIVEEEEEEEEE!!!!

Moi en oo kuollu jee!

Mä en oo kerkiny kirjotella, kun on ollut niin kiire tai jotain. Jotenkin tuntuu, et oon keskittynyt vanhojen tuttujen internetin sosiaalisten medioiden (blogi, instagram, facebook) sijaan oikeeseen elämään ja tosi ihan ujosti twitteriin.

Mut oon esim. puuhannut tällasii hommii:

Pukinkonttiin sukkii, tässä vas. mummo, oik. käly.

 Vas. veli, oik. isi.

 Vas. mamma, oik. äiti. Mamman sukka on valtava, en tiiä, miten isot noi sukat on mammalle, noh, 9 pvää vielä, niin se selvii.

 Sit on tehty kans joulukorttei! Tuli aivan julmetun upei, niin ku ehkä te jo tiedätte, jotka ootte korttei meikält saanu. Oltiin Sannin kanssa Kaisalla ja Jounilla askartelee, kaikkien korteista tuli ihan megaseksivau-upeita! Tein nää kuvan kortit kotona viel erikseen ja sain käytettyy lähes kaikki mun tarrat, mikä kertoo sellasesta ilouutisesta, että mä saan mennä ostaa uuden tarrapyramidin, kuinka siistii!

Elämä on jotenkin viime kuukausina ollut yhtä unetonta yötä. Seija piti mua hereillä kohtuuttomia aikoja to-pe välisenä yönä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä mä heräsin taas kolmelta, eikä sit enää nukuttanu, niin ootin sit 6 tuntii, et pääsee markkinoille aamuysiltä. Ehti kivasti ennen kotoa lähtemistä kuuntelee äänikirjan loppuun, kutoo isin sukasta kantalapusta kärkikavennuksiin, kattoo melkee kokonaan Irvine Welsh's Ecstacyn, käydä suihkussa ja meikata.

Sit oon kans lähetelly vaimolle kuvii, ku se on unohtanut sen kihlasormusta sujuvasti himaan pari kertaa. Ohan nää helyt meillä ollut jo 11 päivää. Sarkastisesta äänensävystä tekstissä voisi päätellä, että mä kuittailen sille tässä asiassa, mutta kyllä mä silleen ymmärrän, ettei oo varmaan miespuolisena ihmisenä hirveesti tullut hänen harjoiteltua sormuksen pitämistä.

Mut nyt on siis lupa intoilla kihlapari Prahan häiden lisäksi myös omia kemuja. Päivä ei oo tiedos kyl vieläkään, vaikka mä just osallistuin kilpailuun, jossa voi voittaa häämatkan ja jossa kysyttiin, mikä päivämäärä on sovittu, niin sinne sujuvast huijasin, et 1.4.2014, koska se ois helppo vaimonkin sitten, mut saa nyt nähä.

Sit löysin kivan koltun, mutta tää on ehkä kiinalainen kopiopuku ja internetis luki, ettei sellasta saa tilaa, oli useita parjaussivuja omistettu kiinalaisten kopiopukujen ja niiden ostajien haukkumiseen. Mun koltusta ei kylläkään tulis mikään liila, vaan tietty jotain morsiamempaa.

Täst kans tykkäilin. Mut mulla on yks ihan muu säätö menossa äidin kanssa, jos ite värkättäis, saa nähdä senkin suhteen.

On muuten överii, miten internetin mainokset repee, kun meet julistaa facebookissa kihloista ja kattoo kolmee hääpukuu interneteistä, ni heti on facebookin sivupalkki, google-mainokset ja kaikkien nettisivujen bannerit täynnä hääpaikka-/-mekko-/-askartelutarvike-/-kutsumainoksia. Oon vähän shokissa tästä oikeesti ja vaimoo pelotti kuulemma kans töissä, kun sen työgmail-tunnarilla mainosti youtube jotain häävideoita, creisii! Google ties ehkä meidän kihlauksesta ennen kun mun äiti.

Joten härifrån tvättas taas ja hääpaskaa tulee varmaan ihan runsaanlaisesti, voin kertoo.

Uutta mustetta!

Mulle tuli tämmönen uus tarra ihoon. Siinä lukee "chesna" ja se tarkoittaa mun koiraa. Se on kroatiaa. Suunnittelin kertovani kaikille, että se tarkoittaa venäläistä makkaraa. Tai itävaltalaista autoa.

 



 

Jääkaapin reidaus

Mä löysin tällasen mukavan itsensäpaljastamishaasteen jostain blogista jota en enää muista. Tää oli erityisen hauskaa tehä nyt ku en oo käyny kunnolla kaupassa ehkä viikkoon. Ja onneks en törmänny tähän viikko sitte, ku mun jääkaapis oli vissii neljä kananmunapakettia.

Tarkoituksena siis ottaa kuva omasta jääkaapista ihan sellasena kuin se on, ilman että ensin siivoo ja järjestelee ja ostelee sinne mitään imagovissyjä. Kake sut on niin haastettu tekee tää sama!!

Juomat: Valkoviiniä (miten ihmeessä?), Jaffaa (koska Matti sano että se auttaa darraan, tai ainaki maistuu parhaalta tullessaan ulos), vadelmavissyy, kaakaoo (niin vanhaa etten uskalla avata enää), vadelmamehukeittoo (samoin niin vanhaa että pelottaa), yks kalja (tää on Kake jääny sulta), pullo tequilaa (jääkaapissa?), purkki glögiä (todellinen ylläri!)

Hillot: Ihan hitosti hilloo. Omenahilloo (muistan ku ostin tän kohta kaks vuotta sitte, mut sit multa kiellettiin omenan syöminen), vadelmahilloo, äitin tekemiä hilloja muutamaa erilaista, joista yksi täysin mysteeri, karpalohilloo lähiruokamessuilta viime vuodelta?

Soosit: sinappii, ketsuppii, ceasar-salaattikastike (näitä on pakko olla aina), kahta erilaista salsaa joita en tuu ikinä syömään (nää on ostettu jolleki muulle?!), kurkkusalaattia (en aio koskee), barbecue-kastiketta (jäi kesän grillaukset muuten aika vähälle), kurkkumajoneesi, punaista pestoo (vanhaa), lihafondeja.

Kasvisosasto: Kesäkurpitsa, puolikas kurkku, perunoita, pilaantuvia porkkanoita, säilöttyjä grillattuja paprikoita, sulatettua riisiä koiralle (eiks riisi kuulu tähän kategoriaan?)

Lihat: kattilassa eilen tehty jauhelihakastike gluteenittoman pastan kans, jotai kinkkua leivälle, sulatettua seitiä kilpikonnalle.

Maitotuotteet: yks viili, massiiviset määrät suklaata (siis Hulluilta Päiviltä hamstrattujen lisäksi yks laatikollinen liköörikarkkeja ja sit jotain sokeritonta, oon saanu nää joskus lahjaksi enkä aatellu syödä mut kuka voi heittää suklaata roskiinkaan?), homehtunutta juustoraastetta, Oltermanni-viipaleita leivälle, Oivariinia, vanhentunutta vaniljakastiketta.

Muut: pari kananmunaa, yks kauraleipä ja kauravaniljakastiketta (vanhentunu), yskänlääkettä!


Tää ei itseasiassa ollukaa niin paha ku aattelin, ei tullu mitää älyttömiä ylläreitä vastaan, paitsi toi yskänlääke koska muistan et mulla oli yskä viimeks 2010. Aika paljo tollasta kulissiruokaa, että oon varmaa kelannu syöväni tosi terveellisesti jatkos mut sit vetäny vaan suklaata ja limuu.
Nonii Kake-san! Sun vuoro!

Säästöpossua

En keksi parempaa ajankohtaa postaa lihakuvia ku keskellä Riku Rantalan aloittamaa #LihatonLokakuuta, jonka tarkoituksena oli haastaa ihmiset kokeileen kasvissyöntiä lokakuun ajan.

Mä kiikun itteki päivittäin sillä reunalla, että onko oikein syödä lihaa vai ei, enkä vähiten siks että alotin just lukee Elina Lappalaisen "Syötäväksi Kasvatetut" -kirjaa. Asiassa on kaks ongelmaa. Ekana se että oon agrologi, joten mä ymmärrän tuottajia. Tällä hetkellä se että jengi ei osta possua kaupasta johtaa siihen, että ne menee roskiin, tai ne kiikutetaan rekan kyydissä ulkomaille. Tuottajat on jo valmiiks niin ahtaalla, että vielä kehnompi tuottavuus ei ainakaan rohkaise kehittämään tuotantoa uuteen suuntaan, korkeintaan tehostamaan nykyistä. Vähän pahalta sekin tuntuu. Toisena tietenki se, että mun ruokavalio on jo valmiiksi niin rajallinen, etten voi alkaa kasvissyöjäksi altistamatta itteeni jonkinasteiselle puutostilalle (kiellettyjen listalla mm. sienet, jotkut pähkinät, palkokasvit, soija...)

Niimpä omatuntoa puhistaakseni käytiin äiteen kans hakemassa Karkkilasta Kiven Säästöpossusta puolikas luomusika. Tilanpitäjä on mun puolituttu agrologipiireistä ja luomusiantuotannon edelläkävijöitä Suomessa. Tilan possut asuu isoissa valoisissa tiloissa, saavat ulkoilla ja ne ruokitaan vain kotoisilla luomurehuilla, ei soijalla tai kalajauhoilla. Ja kun ne on aika pistää lihoiksi, niitä ei sullota rekkaan ja kärrätä satoja kilometrejä ympäri Suomen, vaan tilateurastamo sijaitsee samassa pihassa.

Onneks nyt on valmisteilla ihan uus eläinsuojelulaki, joka povaa ees hieman parempaa tulevaisuutta possuillekin. Asiasta voi lukee lisää esim. TÄÄLTÄ, sieltä löytyy myös linkki josta pääsee laittaan valmistelijoille palautetta. Omani oon jo laittanu.

Lihansyönti on niin monimutkainen asia. Realistisesti ajateltuna ihmiskunta ei tuu koskaan lopettaan sitä kokonaan. Mutta sen voi tehä myös ihan eettisesti ja fiksustikin. Toistaiseksi toteutan siis rakkaan kotieläintuotannon opettajani mielipidettä: vaikka eläimen tarkoitus onkin päätyä ruoaksi, on sillä silti oikeus hyvään elämään.

Puuhommia

Kun mä olin kipee, niin Sanni nakitti mut yhtenä välipäivänä, kun en ollut niin kipeä, kuvaamaan puita. Menin sinne tärkeenä järkkärin kanssa, koska kuvauskeikka! Pohdiskelin etukäteen, mikä putki ois parhaimmillaan metikössä ja panostin ajatuksen tasolla isosti tähän hommaan. Nyt mä sit pienensin nuo ottamani kuvat viiteen prosenttiin alkuperäisestä koosta, et olipa hyvä, että oli järkkärin monta tuhatta pikseliä kertaa monta tuhatta pikseliä tuo kuvakoko :D

TUNNISTAISITKO? 

Entäs sit, jos nää olis mustavalkoisina suttuisina monisteversiona ja tosi pieninä ja oisit ala-asteikäinen? 

1. 

2.

3.

4.

5. 

Mä en ehkä kahta vikaa. Nelosen ehkä arvaisin, mut vitosta en kyl varmaan..