Mä kiikun itteki päivittäin sillä reunalla, että onko oikein syödä lihaa vai ei, enkä vähiten siks että alotin just lukee Elina Lappalaisen "Syötäväksi Kasvatetut" -kirjaa. Asiassa on kaks ongelmaa. Ekana se että oon agrologi, joten mä ymmärrän tuottajia. Tällä hetkellä se että jengi ei osta possua kaupasta johtaa siihen, että ne menee roskiin, tai ne kiikutetaan rekan kyydissä ulkomaille. Tuottajat on jo valmiiks niin ahtaalla, että vielä kehnompi tuottavuus ei ainakaan rohkaise kehittämään tuotantoa uuteen suuntaan, korkeintaan tehostamaan nykyistä. Vähän pahalta sekin tuntuu. Toisena tietenki se, että mun ruokavalio on jo valmiiksi niin rajallinen, etten voi alkaa kasvissyöjäksi altistamatta itteeni jonkinasteiselle puutostilalle (kiellettyjen listalla mm. sienet, jotkut pähkinät, palkokasvit, soija...)
Niimpä omatuntoa puhistaakseni käytiin äiteen kans hakemassa Karkkilasta Kiven Säästöpossusta puolikas luomusika. Tilanpitäjä on mun puolituttu agrologipiireistä ja luomusiantuotannon edelläkävijöitä Suomessa. Tilan possut asuu isoissa valoisissa tiloissa, saavat ulkoilla ja ne ruokitaan vain kotoisilla luomurehuilla, ei soijalla tai kalajauhoilla. Ja kun ne on aika pistää lihoiksi, niitä ei sullota rekkaan ja kärrätä satoja kilometrejä ympäri Suomen, vaan tilateurastamo sijaitsee samassa pihassa.
Onneks nyt on valmisteilla ihan uus eläinsuojelulaki, joka povaa ees hieman parempaa tulevaisuutta possuillekin. Asiasta voi lukee lisää esim. TÄÄLTÄ, sieltä löytyy myös linkki josta pääsee laittaan valmistelijoille palautetta. Omani oon jo laittanu.
Lihansyönti on niin monimutkainen asia. Realistisesti ajateltuna ihmiskunta ei tuu koskaan lopettaan sitä kokonaan. Mutta sen voi tehä myös ihan eettisesti ja fiksustikin. Toistaiseksi toteutan siis rakkaan kotieläintuotannon opettajani mielipidettä: vaikka eläimen tarkoitus onkin päätyä ruoaksi, on sillä silti oikeus hyvään elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!